La faim est une excuse pour la faiblesse. Kun tahto voittaa kaiken muun. Elimistö ei oikein tykännyt, äiti alkoi valittaa ja minä menin sekaisin. Viikolla ei ole oikeastaan tapahtunut mitään jännää, paitsi tänään illalla. N sisko ja sen poikaystävä tulivat kahvittelemaan ja pitämään minulle seuraa. Syömiset on menneet hieman niin ja näin ja itseinhokin kasvanut, mutta en aio luovuttaa! Nyt on pakko mennä.

Viime aikoina minulla on mennyt hyvin. Menetin Rikun jälkeen uskoni ihmissuhteisiin, mutta nyt ROOPE. On taas saanut minut huomaamaan, että kaikki ei ole niin pahaa ja väärää. Tutustuimme netissä muutama viikko sitten ja muutaman päivän juttelun jälkeen vaihdoimme mesejä. Sen jälkeen sovimme tapaamisen ja itsestäni tuntui, että olisin ihastunut häneen melkein HETI.

Taas meni pari pv ihan hujauksessa! Aika jännää milleen aika tuntuu kuluvan iha kauheen nopeesti nyt kun on vaihtanu lukioon, yläasteel ne mateli. Ja koko sen ajan olin sit mm. crossilla tunnin ja muuten sit tein lihaskuntoa sen pari tuntii siinä ja sit ANnä saapumise jälkee olin aika tylsistyny ja tein vaa jotai vatsoi .

Olin alkanu samaistuu tähän blogii, tää oli mun toinen koti. Se minne sain kertoo kaikki mun asiat ilman, että kukaan tuttu sai tietää niistä. Kaiken yksityisen, mun kaikki tavoitteet, mun kaikki häpeänaiheet. Ja se on loppu nyt. Tämä jääköön Ylihuomisen viimeiseksi itkunsekaiseksi postaukseksi ja viimeisen kerran, pitäkää ittenne miehenä ja tsemppiä! .

Wednesday, April 05, 2006. The week that went by. It was a real tough week. Interviews, flight delays, thesis work and what not. Monday, March 27, 2006. Monday, March 20, 2006.